FI

Sinun ihmeesi Häävalssi Malmin Kulttuuritalossa oli soinut vasta puoli tuntia sitten, ja kynttilät pöydillä

Kahdeksantoista vuotta. Niin kauan minä säästin. Aloitin jo silloin, kun asuin soluasunnossa ja söin

Tampereen syksy haisi märältä villalta ja märältä asfaltilta, kun Janne veti takin kaulusta tiukemmalle.

Tampereella satoi lunta, vaikka oli jo huhtikuu. Sellainen märkä räntä, joka tarttuu takkiin ja valuu niskaan.

"Marja, kultaseni, uskotko sinä oikeasti, että se selviää?" Naapurini Irja seisoi keittiöni

Kolmekymmentä vuotta Reino Mäkelä oli korjannut autoja samassa hallissa Porvoon Tolkkisissa, ja nyt hän

Rannalla, kalastussataman laidalla, seisoi punainen huvimaja, jossa oli ollut kahvila jo isoisäni ajoilta.

Oulussa on sellainen talo, jossa hissi haisee aina märältä villalta ja alakerran rappukäytävässä palaa

— Sinäkö hänet tänne toit? Olisi pitänyt arvata heti. Tuu tänne, senkin… Anni perääntyi kauhuissaan

Sinun ihmeesi Minulla on ystävä, Aino. Hän on kahdeksankymmentäkaksivuotias ja asuu yksin Turussa, vanhassa