FI

Se alkoi tavallisena syksyaamuna, kun ensimmäiset pakkaset olivat purreet tienpinnan mustaksi ja ilmassa

Se alkoi tavallisena syksyaamuna, kun ensimmäiset pakkaset olivat purreet tienpinnan mustaksi ja ilmassa

Se alkoi tavallisena syksyaamuna, kun ensimmäiset pakkaset olivat purreet tienpinnan mustaksi ja ilmassa

Se alkoi tavallisena syksyaamuna, kun ensimmäiset pakkaset olivat purreet tienpinnan mustaksi ja ilmassa

Hämeenkadun kerrostalon neljännessä kerroksessa minä, Eeli ja Tapani-setä istuttiin keittiön pöydän ääressä.

Aino pyyhki kahvilan tiskiä viimeistä kertaa. Kolmekymmentäviisi vuotta samaa marmoritasoa, samaa kahvinkeittimen

Noki oli kissa, joka ei sietänyt ketään. Se ei ollut pelokas eikä vihainen, se oli vain täysin tyytyväinen

– Tämä talo ei ole teidän kaltaisillenne. Sanat kolahtivat ilmaan kuin läimäys kasvoille. Aino Korhonen

Mika nipisti nenänvarttaan. Näyttö hehkui päivystyshuoneen hämärässä, ja numerot sen ruudulla eivät jättäneet

Helmikuun viima halkoi Pirkkalan sairaalan pihaa. Se painui suoraan luihin, enkä ollut vielä ehtinyt